Tuulen tuomaa / Windy city

Syksyn tuuli puhalsi minut viikonlopuksi kotikaupunkiini Kotkaan. Kaupunki ja sen useimmiten tyhjät kadut pitävät hallussaan monta ajan kultaamaa muistoa, mutta tärkeintä täällä on meri. En osaa purjehtia, ja suoritan meriseikkailuni mieluiten lempeässä kesätuulessa jahdin kannella samppanjalasi kädessä. Silti meren äärellä mieleni maalaa ajatuksia vapaudesta ja horisontin takana häämöttävästä avoimesta maailmasta.

Eri mantereilla, elämänrytmiltään ja kaikin puolin kokemuksiltaan täysin kotikaupunkiani päinvastaisissa paikoissa viettämäni ajanjaksot ovat aina tuntuneet vajavaisilta. Vihdoin tajusin sen. Yksi on aina puuttunut. Mieleni ei halaja takaisin tuulisen kotikaupunkini rannoille, mutta saan kiittää paikkaa ainakin tästä: kotini on siellä, missä saan lepuuttaa katsettani aavan meren yllä ja haaveilla horisontin takaisista seikkailuista.

As the chilly autumn winds reached my corner of the world, I took a weekend break in my hometown. This city and its usually empty streets hold a lot of bittersweet memories but the one thing here that holds my heart is the sea. I don't know how to sail and my idea of an adventure on the sea involves a yacht and a glass of champagne. Yet to me the sea represents ideas of freedom and endless adventures that lie somewhere behind the horizon.

Having experienced different rhythms and styles of life on different continents, I have always felt that something was lacking. Finally it became clear to me. I don't dream of settling to the shores of my windy hometown (quite the opposite) but for this I can be thankful to it: my home is where I can feel at ease staring at the ocean and plan the adventures yet to come.

Kukkulan kuningatar / Queen of the hill

Linnanmäen kallioilta katsottuna Helsinki on kaunis kauemminkin kuin vain hetkisen. Syksyinen tihkusade, luonnon väriloisto (paitsi taivaalla) ja kirpeä ilma ovat erinomainen yhdistelmä. Lukuun ottamatta hetkiä, kun tarkoituksena on kiivetä korkealle kivelle korkkareissa. 

Onneksi sitä varten on olemassa pikkusisko, joka ottaa kiinni kädestä ja tukee. Sillä hetkellä, monta kertaa aiemmin ja vielä lukemattomia kertoja tulevaisuudessa. 

Jotta kuvat olisivat tuolla hamassa tulevaisuudessa huikeampia, tulee tapahtumasarja toistumaan epäilemättä useasti. Tämä on vain alku.

Fall, no matter how hard you try and make it misearable, I see Helsinki through rose-tinted glasses. Give me a big-ass rock and high heels and I will climb it, even if it rains. 

For the slippery occasions in my life I have my little sister, who once again was there to hold my hand. And to take these pictures. Just because I told her so. 

This is only the beginning. So low and behold, there is so much more to come.